On päiviä jolloin ei saa kaunista jälkeä aikaiseksi vaikka mitä tekisi. Tämä saippua on mielestäni niin ruma, että se on jopa kaikessa rumuudessaan jollakin tapaa kaunis. Heh, onko tässä selityksessäni mitään järkeä?

Jokatapauksessa, keittelimme hyvällä tutulla ohjeella saippuaa ja jaoimme kiisselin kahteen astiaan värjäämistä varten. Luulin tuoksun värjäävän massat eri värisiksi, käytimme siis kahta eri tuoksua, mutta kun mitään ei näyttänyt tapahtuvan piti keksiä jotain. Hädissäni sekoitin tilkkaan öljyä punaista rautaoksidia ja vatkasimme toisen massan joukkoon. Heh, taisi tulla hieman liikaa väriä... Muotissa massa näytti kauniilta, mutta leikattaessa...kröhöm..varsin epämääräisen näköistä saippuaa ja värikin oli huonosti sekoitettu joukkoon, joten punaista öljyä tihkui massan seasta kun leikkasimme saippuan.

Kuivamaan vaan ja kypsymään. Olen käyttänyt saippuoita itse kun en ole tohtinut antaa muillekaan ja saippua on noin 8 kk kypsymisen jälkeen aivan ihana. Jopa tuo karu ilme on mielestäni ihan kiva. Ihana tuoksu ja ihanan pehmeä saippua joka ei kuivata. Tihkuva öljy on imeytynyt saippuaan eikä värjää käsiä. Sotkee ehkä hieman pesuallasta ja vaahto on aavistuksen vaaleanpunaista mutta ei haittaa.

Samaisena päivänä keittelimme kuumamenetelmällä myös toisen satsin saippuaa. Tarkoituksena oli tehdä vaaleanpuna/vaaleanliila marmoroitu saippua...lappasimme massan muotteihin ja yhtäkkiä muistin että tuoksu unohtui. Lapioimme massan pikaisesti takaisin kulhoon ja sekotimme tuoksun mukaan. Noh, värit sekoittui siinä samassa ja saimme todella tunkea jähmeää massaa uudestaan muotteihin...Lopputulos oli erittäin kummalisen värinen siniseen vivahtava vaalean punainen. Tuli mieleen heti jäätynyt sydän! :D