Koska kärsin itse kovin kuivasta ihosta ja olin lukenut että moni kuivaihoinen pitää suolasaippuasta, niinpä innostuin kokeilemaan Saaran kirjan ohjetta. Ensimmäinen satsi alkoikin jähmettyä luvattoman nopeasti ja tuli kiire saada saippua muottiinsa. Merilevästä saatu väri on mielestäni kauniin heleän lehmuksen vihreä, joka ikävä kyllä ajan myötä on haalistunut. Tuoksuksi laitoin piparminttua ja rosmariinia. Ihanan raikas ja viileä tuoksu. Jotain kuitenkin meni pieleen. Saippua murenee huomattavan helposti. Johtuuko se siitä että laitoin reippaalla kädellä karkeaa merisuolaa?

Lannistumatta tein toisen satsin. Edellisestä viisastuneena laitoin vähemmän karkeaa suolaa ja enemmän hienompaa, laitoin myös yhden arkin enemmän merilevää jotta sain selkeästi vihreämmän saippuan. Tuoksun jätin tällä kertaa pois. Saippuan koostumus oli tokassa erässä huomattavasti parempi ja saippuat pysyvät paremmin kasassa. Olisinpa vielä lisännyt jotain ihanan raikasta tuoksua. Ei merilevä-suolasaippua pahalta haise, mutta ei se varsinaisesti ilman hajustetta tuoksukkaan hyvältä. Ihoon siitä ei hajuja jää. Tämä toka erä oli kuitenkin varsin onnistunut kokeilu. Vaahtoa ei kauheesti tule pestessä ja saippua on suhteellisen mieto, mutta kuivaihoiselle hyvinkin sopiva.